Sunday Enlightenment

A shitty day but then you press play
Music will take you away

 

Ensi viikko olisi viikko numero seitsemän sairastellessa. En ole päässyt salille enkä kävelyille. En usko, että osaan enää laulaa ollenkaan. Uskon, että heti ensi yönä herään taas siihen, että hartiat on tulehtuneet, koska en kipeenä pääse mihinkään, varsinkaan hierojalle. Olen myös varma, että keuhkot tipahtavat kohta pois yskiessä. On myös täysin mahdollista, että saatan ihan vähän liioitella. En vaan jaksaisi enää yhtään tätä puolikuntoisuutta.

Tänä sunnuntaina yritin kirjoittaa hissankurssille esseetä valistuksesta, mutta ajatukset on olleet ihan muualla. Suurimmaksi osaksi sohvalla. Huomenna kirjoitan kaikkea. Tänään annan itselleni vielä anteeksi flunssan ja valvomisen tuoman tyhjäpäisyyden. En vaan osaa työttöminäkään viikonloppuina käydä ajoissa nukkumaan

16401966_10210771281253518_142611282_n
Tässä olen sateenkaariponi

Viime viikolla oli kuitenkin tosi kivoja juttuja. Oma guilty pleasure on ollut tanssijuttujen ja euroviisujen (joo-o, niistä enemmän toiste) lisäksi ooppera. Savonlinnan Oopperajuhlat ovat työllistäneet minut monena kesänä niin lavalle kuin sen taaksekin. Oopperamusiikkia pääsee savonlinnalaisena hyvin hankalasti karkuun, ja itse en ole siltä pakenemista kovin hanakasti koskaan yrittänytkään. Varsinaisesti klassisesta laulusta tuli harrastus, kun pääsin Savonlinnan Taidelukion ooppera- ja musiikkiteatteriin keskittyvälle linjalle. Vaikka musiikkiteatteri ja musikaalit ehkä kuitenkin loppujen lopuksi ovat olleet enemmän laulajana se oma juttu, on klassinen laulu pysynyt mukana jonkin verran vielä Joensuussa asuessanikin.

Torstaina pääsin katsomaan ihan täällä Joensuussa tehdyn Verdin Rigoletto-oopperan. Joensuun Oopperayhdisys on aktiivisesti tuottanut nyt parin vuoden sisään parikin oopperaa. Mozartin Taikahuilussa olin itsekin mukana syksyllä 2014, joten nyt oli pakko päästä katsomaan Rigolettokin. Olen nähnyt Rigoletton Kansallisoopperassa jo aikaisemmin, mutta se on niitä oopperoita, jotka mielestäni kestävät erittäin hyvin useammankin katselukerran. Rigoletton nimiroolin esitti tässä Joensuun produktiossa yksi suosikkioopperalaulajani, joka sopi rooliin kuin nakutettu. Jukka Romu, jaksan yhä uudestaan ja uudestaan ihailla ilmeikkyyttäsi lavalla sekä kykyä heittäytyä ja omaksua roolisi täysin omaksesi. Ooppera oli elämys. Muutkin roolit ihastuttivat. Markku Pölösen ohjaus saa viimeistään oopperan kuin oopperan elämään.

Koska torstai meni niin korkeakulttuurisesti, oli loistavaa päästä perjantaina Kerubiin Garage-festeille. Niin monta hyvää bändiä näkee harvoin yhdessä illassa. Muutama juoma, mukavia ihmisiä, musiikkia, muutama tanssiaskel. Onnellisuutta oli ilmassa. Musiikissa on kyllä se hassu juttu, että vaikka muuten olisi hämmentynyt tai alakuloinen olo, niin varsinkin live-musiikilla on asioita selkeyttävä ja paikoitellen jopa mieltä tyynnyttävä vaikutus. Kaikki tuntuu niin paljon pienemmiltä asioilta juuri silloin. Olen kyllä ehdottomasti tyytyväinen myös siihen, etten ole kiinni vain yhdessä genressä, vaan pystyn saamaan samanlaista rauhaa ja onnea niin klassisesta, punkrockista kuin hiphop-seteistäkin. Tänään vietinkin sunnuntaini jammaillen. Parasta.

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s