What a waste of a lovely night

Joinakin hetkinä on kyllä aivan parasta olla vahvasti tunteva ihminen.

Oikeastaan kaikki, jotka minut oikeasti tuntevat, varmasti huomaavat minun olevan voimakkaasti reagoiva, liikuttuva ja sensitiivinen välillä liikaakin. Useimmiten aivan liikaa. Välillä tuntuu, että maailma lähes vaatii kykeneväisyyttä vahvaan itsehillintään ja jopa kylmyyteen, mutta ne on minulla vielä hieman kehityksen alla.

Viime syksy oli sellaista aikaa, että lopultakin sain tasapainon herkkyyden ja kasvojen välille. Ehkä nyt alkaa olla jo sen verran ”aikuinen”, että uskaltaa hyväksyä omat heikkoutensa, varjella niitä ja myös nähdä ne voimavaroina. Tietenkin provosoidun yhä helposti. Tietenkin liikutun kauniista maisemista. Tietenkin ylianalysoin liikaa. Mutta olen yrittänyt oppia sen, että kaikelle tälle on aikansa ja paikkansa, yksityisyytensä tai seuransa. Joskus kaikki menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Aion olla haastavampi säikäytettävä. Enkä edes jaksa analysoida välillä.

 

Mutta tänään erityisesti olin myös tyytyväinen herkkyyteeni. Tai no en oikeastaan vielä aamulla. Surin kissaa. Se on vanha. Rakastan sitä. Mutta nyt se on myös sairas. Onneksi äiti oli pitänyt sitä minunkin puolesta sylissä. That’s life. Tänään menin katsomaan uudestaan La La Landin. Vaatimattomat seitsemän Golden Globea ei ole hirveän väärässä. Ensimmäinen katselukerta oli hieno enkä muista olleeni yhtä innoissani pitkään aikaan mistään elokuvasta vuosiin.

Kaikki eivät pidä musikaaleista, ja se ei ole väärin. Paljon. La La Landista on kuitenkin moni musikaaleista pitämätönkin nauttinut. Musikaalit on olleet minulle aika iso osa elämää lapsesta asti. Olen katsonut, tehnyt, tanssinut, laulanut, nauttinut. Ensimmäinen katselukerta menikin lähinnä vain ”musikaalismien” nauttimisessä.

Nyt toinen katselukerta antoi tilaa syvemmälle biisien fiilistelylle. Annoin mennä tunteisiin. No joo, annoin ekalla kerrallakin. Nyt kuitenkin jatkoin kappaleiden kuuntelemista myös kotona. On  hienoa, miten musiikki saa parhaimmillaan samaan aikaan itkemään ja nauramaan. Jotkin kohdat tuntuvat sydämessä asti. Oikeasti – ihan parasta.

Olen vaikuttunut. Se on kiva tunne, jonka haluaisin useamminkin.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s