Semper idem

Aina sama.

 

Maanantai on se päivä, jolloin aina väsyttää. Viikonlopun öiden ja töiden jälkeen on aivan sama miten aikaisin käyn nukkumaan, monelta herään, juonko energiajuomaa vai yritänkö hukuttaa väsymystä suihkuun illalla vai aamulla: joka tapauksessa koin tänä aamuna YTHS:lle raahustaessani samaistuvani The Walking Deadiin. En sankareihin, vaan zombeihin. Tänään kirjoitin graduuni yhden teoreettisen dystopialuvun viilausta vailla valmiiksi. The Walking Dead vieraili sielläkin, sillä käytin sitä esimerkkinä tyypillisestä postapokalyptisestä fiktiosta. Dystopia. Postapokalyptinen. Apokalyptinen. Siinä tämän päivän tutkimussanasto. Olen lopultakin oppinut kirjoittamaan kaksi jälkimmäistä nopeasti oikein.

Yliopistolla saa paljon enemmän aikaiseksi kuin kotona ja onneksi muistin tänään ottaa myös omat kuulokkeet mukaan.  Näin talvisin kynnys lähteä aamuisin kylmyyteen on kyllä melko korkea, mutta pitäisi vaan olla selkärankainen ja jaksaa repäistä itsensä ylös. Pakollisten menojen sopiminen aamulle on koettu hyväksi keinoksi päätyä ylipäätään opiskelun pariin. Luentokurssit oli tästä syystä juuri parhautta. Kun jäljellä on enää esseitä ja gradu, opiskelijan vapaus meinaa välillä lähteä ihan käsistä juuri sillä epätuotteliaimmalla tavalla.

blog1

 

Tämä viikko olisi joulukonserttiviikko. Ohjelmisto alkaa kerrankin olla ajoissa hallinnassa, joten en oikeastaan jaksa kovinkaan paljoa jännittää vaikka odotankin konserttia kovasti.  Kunhan ääni kestää, niin kaikki menee hyvin.

Viime vuonna joululoma oli käsitteenä melko tuntematon. Onneksi ensi tiistain jälkeen minulla on jopa kymmenen päivää täysin vapaata. Päätin jo viime elokuussa, että joulukuussa en tee toisessa työpaikassani kun vain satunnaisia vuoroja, koska tiesin yötöiden lisääntyvän pikkujoulukautena. Päätös on ollut oikea, sillä olen saanut käytyä koulua ja nukuttua viikonloppuisin tarpeeksi. Kroppa ja mieli voivat paljon paremmin.

Yliopiston aloitettuani olen lukenut vuosi vuodelta vähemmän kaunokirjallisuutta rentoutumismielessä, mikä on saanut minut aika surulliseksi. (Teko)syitä tähän on monia. Pääaineeni on kirjallisuustiede, joten yllättäen luen aika paljon kouluun liittyvää kirjallisuutta. Tuntuu, että se vie tilaa innolta lukea yhtään mitään muuta. Mitä pidemmälle olen edennyt opinnoissani, sitä analyyttisempi olen lukiessani mitä tahansa tekstiä. Olisi loistavaa pystyä lukemaan jotain hömppää ilman, että lukiessani ajattelen millainen fokalisoija teoksessa on, minkälainen kertoja siinä on, voisiko tätä lukea feministisen kirjallisuudentutkimuksen näkökulmasta tai millä tavalla teos ottaa mahdollisesti kantaa tämän hetken yhteiskunnallisiin ongelmiin. Niinpä.

Tutkimus- ja tenttikirjallisuuden lukeminen on myös kehittänyt pikalukutaitoa: luen koko tekstin, mutten keskity siihen täysillä vaan etsin siitä avainsanoja muodostaen kokonaisuuden niiden varaan. Se ei oikein toimi, jos haluaa nauttia teoksesta kokonaisuutena ja elämyksenä. Paikoitellen tuntuu, että lukeminen alkaa olla suoritus enkä todellakaan ole siihen valmis. Usein olen myös aivan liian väsynyt lukemaan ennen nukkumaanmenoa, ja jos ajattelen lukevani sängyssä ennen nukahtamista, havahdun siihen, että kirja kopsahtaa torkahtaessa naamalleni.

Aloitan lukuongelmani purkamisen jo nyt heti joululomalla. Selkeästi väsymys on ongelma, joten rauhoittuminen lukuhommiin täytyy tehdä aiemmin kuin hereillä olon viime minuuteilla. Olen myös melko varma, että someilu vie tilaa lukemiselta. On niin paljon helpompaa kaivaa puhelin ja tabletti esille, ja upottaa aivonsa johonkin juonettomaan ja paikoitellen melko sieluttomaankin.

Silloin kun on kiire, luovuudesta on todella hankala saada kiinni. Kaikki mitä itse tuottaa tuntuu typerältä. Näinä ajanjaksoina myös minkään omaksuminen ja mieleen painaminen tuntuu hankalalta, joten yllättäen lukeminenkaan ei ole oikein napannut tarvittavaa määrää tänä syksynä, joka on ollut kyllä yksi dystopia tämän opiskelumotivaation kanssa ihan kaiken kaikkiaan.

Eli mitä minun pitäisikään tästä oppia, jos haluan taas vapaa-ajan lukumotivaation kasaan: nuku paremmin, suorita ja someta vähemmän sekä anna luovuudelle tilaa.

Vaikken kahvia juokaan, annan mahdollisuuden gangstaräpille. Tuntuu vahvasti, että olen heräilemässä tähän viikkoon. Hitaasti, mutta varmasti. Yhtä hitaasti kuin aiemminkin. Aina samalla tavalla. Go Monday.

blog3

 

 

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s