Vox nihili

Ei-minkään ääni

Voice of nothing

 

Viime ja jo nyt alkanut viikko on molemmat olleet yhtä ihmettä. Olen ehtinyt tekemään niin paljon kaikkea hauskasta stressaavaan ja sitä kautta taas kiivennyt vuoren huipulle ja sieltä taas alas. Tänään aloitin virallisen luentosyksyn, ja vaikka eilen menikin ystävien kanssa vähän odotettua myöhempään ulkona, istuin haukotellen luentosalissa kerrankin ajoissa. Palkitsin itseni kuitenkin tämän viikon parhaimmilla päiväunilla, joilta sain kammettua itseni ylös vähän liian myöhään. Tyynyliinan painautuma ei ole vieläkään lähtenyt naamasta, vaikka heräsin jo yli tunti sitten.

Alan myös toipua matkasta. Praha kohteli minua erinomaisesti. Olen tänä vuonna matkustellut kolmesti ja matkat ovat vaan parantuneet koko ajan. Ensimmäinen reissu oli jo täyttä parhautta, niin tämä oli kyllä vielä täydempää parhautta. Näin juuri niitä asioita, joita halusin nähdä. Kävelin ja tanssin jalkani hankaumille. Nauroin ja hymyilin. Praha on Lontoon jälkeen toinen paikka ulkomailla, jossa voisin kuvitella asuvani. Onneksi hyvä ystävä asuu siellä jo. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla – kaunis kaupunki ja tärkeä ihminen.

img_1373
Isolla kirkolla

Syksy oli parhaimmillaan Keski-Euroopassa. Suomen syksy väriloistoineen menee aina niin äkkiä ohi, niin oli parasta elää syksyä vielä hetki pidempään toisaalla. Vain yhtenä päivänä satoi vettä ja sekin sopi symbolisesti päivälle, jolloin väsymys meinasi ottaa vallan edeltävän yön juhlimisen jälkeen. Katumusharjoitus. En pidä sateesta, jos joudun olemaan ulkona.

Annoin itselleni luvan viettää eilen vielä lomaa. Nukuin reissuväsymystä pois ja kävin kuuntelemassa live-musiikkia. Viinilasi lämmitti mieltä ja sydäntä. Olen nyt muutaman viikon sisään kuunnellut paljon musiikkia livenä. Laulaja-lauluntekijöistä orkesterimusiikkiin, elokuvamusiikista jazziin ja no, Popeda. Popedaan sai ihan erilaista fiilistä kun itse oli pukeutunut iltapukuun, juhlahanskoihin ja turkisliiviin. Kaikenlaisiin tilanteisiin sitä itsensä saakin.

Toisaalta aina kun matkustaa, elää pienessä kuplassa. Yritän vielä kovasti nauttia matkan kaikista hetkistä murehtimatta arjen asioita. Arki kyllä asettuu matkan jälkeen turhankin nopeasti takaisin uomiinsa. Tällä kertaa se tapahtui jo lentokentällä. Myöhässä oleva lento, lumen takia kaaoksessa oleva Helsinki ja aikaa koneen laskeutumisesta bussin lähtöön seitsemän minuuttia. Onneksi nuo maagiset seitsemän minuuttia riittivät koko terminaalin läpi kipittämiseen. Aamu aukeni yöbussin jälkeen hyytävälle Joensuun torille. Pakkasta oli lähes kymmenen astetta. Onneksi kotiin oli matkaa 50 metriä ja pääsin peiton alle turvaan talvea ja arkea edes muutamaksi tunniksi. Ilta oli jo taas aivan toisesta maailmasta. Musiikki ja ystävät nostavat niin helposti mielialaa.

Tämä päivä on antanut aihetta kriittisyyteen ihan kaikella tavalla ja ihan erilaisissa mittakaavoissa. Mennään pienestä suureen.

1. Uusi Harry Potter
Olen ollut niitä lukevia nuoria, jotka ovat osaksi kasvaneet Harry Potterien mukana. Näin kirjallisuustieteilijänä niissä on loistavan suomennoksen lisäksi mielestäni edetty hyvin lastenkirjamaisuudesta kohti nuorten aikuisten kirjallisuutta. Harry Potter ja kirottu lapsi vie tarinan lähes kahdenkymmenen vuoden päähän siitä, mihin kirjasarja aikoinaan jäi. Erikoista teoksessa on se, että se on näytelmä, jota jo tietääkseni myös esitetään. Se on kirjoitettu näytelmämuodossa, joka voi aiempien  Pottereiden perinteiseen romaanikerrontatapaan tottuneille tuoda haastetta lukemiseen ja lukukokemuksen välittymiseen.

Olen nopea lukija, mutta sillon kun käsissäni on 444 sivuinen teos, olen varannut kokemukselle aikaa kuitenkin jopa päiviä. Luin tämän uusimman Potterin kahdessa ja puolessa tunnissa. Antikliimaksi. Odotukseni näytelmää kohtaan olivat valmiiksi alhaiset, joten tarinana se on jopa ihan viihdyttävä, vaikkakin ennalta-arvattava ja dialogiltaan paikoitellen kömpelöhkö. Olisi kiinnostavaa nähdä tämä ihan lavalla, koska moni kirjan kerronta- ja kieliratkaisu toimisivat varmasti paljon paremmin kuin vain paperilla. Ristiriitainen olo. Suosittelen kyllä silti kaikille niille, joille Harryn taikamaailma on joskus ollut merkityksellinen paikka. Se vain loppui taas liian pian.

2. Ristiriitaiset ihmiset

Joista minä olen ehdottomasti yksi. Lintu ja kala. Mikseivät ihmiset vain ota yhteyttä silloin kun tuntuu ottaa yhteyttä? Vai siinäkö se onkin: tyhjiä sanoja, tyhjiä tekoja. Pelko, rohkeus, heittäytyminen ja mitä näitä nyt oli. Analysoin, jos joku istuttaa siemenen liian tiukkaan. Kaikesta saa niin helposti niin monimutkaista ja siksi kysynkin, että tulisiko joku nyt vaikka halaamaan hetkeksi, niin ei tarvitsisi aina vaan miettiä. Onneksi kohta pääsen pitsalle.

3. American Horror Story – The Real Life Edition

Olen koko päivän seurannut, kuinka sosiaalinen media täyttyy kommenteista koskien Yhdysvaltojen uusinta presidenttiä. Donald Trump on ollut varmasti koko päivän keskustelluin aihe ympäri maailman. Minulla ei ole oikeastaan mitään lisättävää valtavirran mielipiteeseen. Olen pettynyt amerikkalaisiin, mutta kansan ääni on puhunut. Ei oikeastaan voi kun vain pyöritellä päätään ja seurata, mitä konkreettisia seuraamuksia uusi presidentti tuo tullessaan.

Koska tämä keskiviikko tuntuu niin paljon maanantailta, julistan viikon alkaneeksi vasta tänään. Huomenna on oltava taas ainakin erilainen päivä. John Mayer on tänään ollut kova juttu. Justin Timberlake. Black Label Society. Tunnelmat ovat vaihtelevat.

 

One day our generation

   Is gonna rule the population

   So we keep on waiting 

   Waiting on the world to change

Mainokset

2 thoughts on “Vox nihili

  1. Toi on niin totta, että reissun jälkeen se arki koittaa ja rutiinit asettuu uomiinsa ihan liian nopeesti. Mä en tiedä, uskallanko lukea uutta Potteria, sillä en yleensä jaksa lukea näytelmämuotoon kirjoitettua tekstiä. Oon myös kuullut siitä niin paljon huonoa, että ihan pelottaa. 😀 No ehkä tää ongelma on jo ratkastu mun puolesta, sillä tuskin raaskin ostaa sitä itse ja kirjastoissa lienee pitkät varausjonot.

    Tykkää

    1. Olihan se kyllä ihan erilainen kuin muut! Kirjastosta sitä tosiaan saattaa olla turha havittella pitkään aikaan, mutta suosittelen lukemaan jos sen jostain saat vaikka lainaan. Näytelmämuotoiseksi kuitenkin oli onneksi aika kevyttä kamaa. 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s