Ex nihilo nihil fit

Tyhjästä ei synny mitään.

 

Olen tosi vahvasti syksyihmisiä. Syksy tuo aina mukanaan uuden sivun – uuden lukukauden, uusia mahdollisuuksia, uusia harrastuksia ja uusia ihmisiä. Olen aina tuntenut olevani syksyisin parhaimmillani ja täynnä energiaa opiskelumotivaatioineen päivineen. Pitkän (ja usein myös melko riehakkaan) kesän jälkeen on lähes huojentavaa ainakin yrittää palata takaisin arkeen. Yleensä motivaatiota opiskeluun ei ole edes millään tavalla tarvinnut herätellä, ja olenkin aina hyvillä mielin koonnut luentotavarat olkalaukkuun ja karauttanut pyörällä tukka hulmuten yliopistolle istumaan luennoille tai vähintäänkin kirjastoon.

Paitsi nyt.

Ei siis vaan kiinnosta yhtään. Ei ole kyse siitä, ettenkö olisi antanut motivaatiolle mahdollisuutta eikä ole kyse myöskään siitä, ettenkö pala halusta tekemään työpainotteisen kesän jälkeen jotain edes puolittain älyllistä. Olen käyttänyt kahden kuukauden aikana luvattoman monta tuntia tietokoneen ruudun, avoimen gradutiedoston ja ikkunan toisella puolella olevien ihmisten tuijottamiseen. Monet entuudestaan tutut, mutta hellät motivaation herättelemisen keinot on koluttu jo liian monta kertaa läpi.

  1. Lahjonta

Toimiakseen vaatisi vähintäänkin etelänmatkan, sillä tämän viikon loppuun varattu syysmatka Prahaan ei ole tuottanut minkäänlaista positiivista tulosta. Olen jopa perustellut kieroutuneella tavalla itselleni, että ”saan varmasti Prahasta loppusyksyksi äärettömän määrän intoa ja halua opiskeluun”. Utopistista.

2. Liikunta

Tämä auttoikin oikeasti jopa hetken, kunnes terveyssyistä olen kahden kuukauden sisällä ollut yhteensä kolme viikkoa täydessä liikuntakiellossa. Eli sehän meni juuri niin kuin pitikin. Pitkiin kirjoituspäiviin kyllä ehdottomasti kuuluu pieni ulkoilutauko. Aivojen täytyy saada happea edes hetki. Kuitenkaan kolea, sateinen ja märkä sää ei ole nyt houkutellut ihan niin paljon kuin ehkä olisi tarpeellista.

3. Vähempi määrä töitä

Jos ollaan ihan rehellisiä, niin tämä on oikeasti luonut jopa illuusion siitä, että aivotöille olisi aikaa. Kalenteri vain tuntuu täyttyvän ihan  itsestään, joten ehkäpä minun olisi hyvä tarkastaa omiakin prioriteetteja. Tietysti viini-ilta ystävien kanssa kiinnostaa enemmän kuin tuskallisen lämpimänä huriseva läppäri ja kahdeksan avonaista ja kuolettavan pitkäveteistä tenttikirjaa. Sitähän minäkin.

 

Suurin ongelma on selkeästikin, etten saa mitään aikaiseksi kun vain pakon edessä. Olen aina ollut ns. ”rynnäkkökirjoittaja”, eli olen kirjoittanut monet yliopiston aikaisetkin pienoistutkimukset, esseet, raportit ja oppimispäiväkirjat yhdeltä istumalta. Se kostautuu nyt, koska ei kukaan voi kirjoittaa kuudenkymmenen sivun tutkimusta sillä tavalla. Challenge accepted. Not. On pakko edes välillä yrittää kehittyä ihmisenä.

Olen myös todella kriitiinen kaikkea kirjoittamaani kohtaan, minkä jo mainitsinkin edellisessä kirjoituksessani ja mistä syystä nyt tätä blogia olen ylipäätään aloittanut kirjoittamaan. Minulla onkin tämän syksyn tavoitteena päästä yli siitä muurista, joka nimenomaan kahlitsee tätä koko kirjoitusprosessia. Ei kaikki teksti voi aina olla priimaa tai ilotulitusta. Liika kriittisyys pitää uskaltaa karistaa edes vaikka tuonne kauemmas alitajuntaan. Gradu pitää saada tehdyksi, koska oma ylpeyteni ei anna periksi tässä asiassa. En jätä asioita kesken tai puolitiehen.

img_9362

 

 

Ulkoilu. Pakko. Vähempi itsekritiikki. Hyvät yöunet. Graduohjaajani on selkeästi asioinut samanlaisten itsekriitikoiden kanssa aiemminkin. Yritän soveltaa hänen neuvomaansa tapaa: edes yksi sivu päivässä. Jos tekstiä vahingossa tulee enemmänkin, se on vain plussaa. Yritän kirjoittaa joka päivä ajatuksiani ja ideoitani ylös pieneen vihkoon,  ettei mikään pienikään kipinä huuhtoudu takaisin tiedostamattomaan. Tyhjästä on lähes mahdotonta lähteä laajentamaan mitään. Suosittelen myös välitavotteita ja yritän pitäytyä niissä.

Parasta olisi, jos löytäisin tieteellisyyden täsmällisyydelle ja luovuuden aaltoilevuudelle edes jonkinlaisen keskitien. Inspiroivat ihmiset auttavat onneksi ihan jo läsnäolollaan. Kyllä tähän pystyn minäkin, kun niin moni muukin on pystynyt aiemmin.

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s