Audentes fortuna iuvat

Onni suosii rohkeaa.

Olen hämmentynyt siitä, miten olen hillinnyt halua kirjoittaa julkisesti. Bloggaus ja omien ajatusten jakaminen koko maailmalle eivät ole olleet koskaan ajankohtaisia, mutta tänä syksynä asiat on toisin. Olen käyttänyt itseni ilmaisemiseen monia keinoja aiemmin: olen luonteva puhuja, ja musiikki ja tanssi ovat pitäneet minua aina pinnalla, kun muuten elämä on tuntunut potkivan päähän. Nyt kuitenkin tulevana äidinkielen- ja kirjallisuudenopettajana koen, että minun täytyy saada myös kirjalliseen ilmaisuuni vapautta – tässä siis tulos.

img_9685

Tässä olen minä. Hieman aina vakava, hieman aina kuitenkin valmis hymyilemään. Kalpea, punatukkainen ja suora. Äitini on aina sanonut, että olen varmaan syntynyt henkisesti yli 30-vuotiaana. Onneksi läheiseni tietävät, ettei se ole totta ja näytän epäkypsyyteni huumorintajullani ja pelokkuudellani.

On monia asioita, joista pidän ja on todella monia asioita, joihin suhtaudun kriittisellä silmällä ja korvalla. Olen yrittänyt kehittää itseeni itsevarmuutta ja argumentaatiokykyä pitäen silmällä sitä, että pystyisin rohkeasti olemaan asioista jotain mieltä ja myös kertomaan sen muille. On mahtavaa pystyä keskustelemaan kaikesta, ja en haluakaan tulla kategorisoiduksi yhtään mihinkään laatikkoon ainakaan vielä. Mielestäni on niin paljon siistimpää katsoa asioita laatikon ulkopuolelta. Voin harrastaa klassista laulua, kuunnella raskasta heviä ja olla entinen EM-tason street-tanssija, koska haluan olla. Jos haluan olla kaikkea, voin olla kaikkea. Mitä vaan. Kuka vaan. Lintu ja kala. Kunhan se olen aito minä.

 

Blogini nimi, Panem et circences, liittyy vahvasti opiskelualaani ja tämän hetkiseen tutkimukseeni. Olen kirjallisuustieteilijä, joka tutkii valtaa, utopiaa ja dystopiaa. Kirjallisuustiede on siitä cool oppiaine, sillä siinä pystyn toteuttamaan myös luovaa puolta itsestäni. Tutkin käytännössä pelkästään fiktiota, joka tarkoittaa sitä, että keksin teorioita fiktiivisestä maailmasta. Välillä (oikeastaan useimmiten) se on jopa turhauttavaa. Tänä syksynä blokki kirjoittamiseen on ollut alati sohvan alla majaileva mörkö, jota en todellakaan ole uskaltanut repiä pimeydestään pois. Osaksi tästä syystä aloitin myös kirjoittamaan blogia. Jos saan kirjoittamisvaihteen kerralla käyntiin, miksen voisi saada sitä käyntiin myös tieteellisen kirjoittamisen puolella? Toivossa on hyvä elää.

Yritän saada luovuuteni kukkimaan. Epätoivoisesti. Musiikki ja tanssi ovat aina huoltaneet sisäistä taiteilijaani edes jotenkin. Pyörin ystävieni kanssa pitkin öitä ja päiviä. Vaikka voi olla kliseistä sanoa, niin onhan se ihan totta, että ilman ystäviä ja läheisiä oisin varmasti puolet tyhjempi, tyhmempi ja tylympi mitä oikeasti olen. Uskomattomia tyyppejä, joilla on uskomattomia vahvuuksia ja voimavaroja. En ole ihan varma ansaitsenko niitä kaikkia, mutta en kyllä aio päästää niitä enää karkuunkaan.

Tämä blogi voi olla tuhoon tuomittu yritys herätellä minun kirjoitusintoani. Se voi olla yritys reflektoida maailmaa. Toisaalta se voi olla ihan kaikenlaista hölynpölyä, kitisemistä ja riehakkuutta. Oikeastaan omasta mielestäni olisi juuri parasta, jos se olisi näitä kaikkea – kanava, joki, järvi – tabula rasa – satukirja. Sitten se olisi ainakin kirjoittajansa näköinen.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s